maanantai 12. elokuuta 2013

Vaellukselle valmistautuminen - Toinen resepti


Uusi viikko käynnistyy luontevasti uudella vaellusmuonareseptillä. Tällä kertaa Pulit ottavat tarkempaan syyniin jauhelihan. Näin syksyn kynnyksellä tästä arkisesta raaka-aineesta saa kehiteltyä juhlavan aterian vaivatta, sillä metsästä putkahtelee vahveroita, orakkaita ja tatteja kuin sieniä sateella. Noukkimalla omat suosikkilajikkeensa voi vaellusruokalistaansa monipuolistaa esimerkiksi sienillä höystetyllä merimiespihvillä. Kas tässä, olkaa hyvä.

Vaeltajan merimiespihvi (2 annosta)
Alkuperäinen resepti-idea syntyi tarpeesta hyödyntää perunaa hiilihydraatin lähteenä, koska liika pasta nyt käy vain tökkimään. Tämä kyseinen safka on vieläpä helppo valmistaa maistuvaksi, sillä jo etukäteen suolattuja pottuja ja valmista sipulikeittopussia hyödyntämällä ei mausteiden tai suolan lisäämisestä tarvitse ottaa leiripaikalla ylimääräistä stressiä. Päinvastoin. Päivän kokemusten rauhalliselle kertaamiselle jää muhennosta keitellessä tavallistakin enemmän aikaa. Peruna kypsyy hieman hitaammin kuin pasta tai riisi, mutta maltti palkitaan, koska vain odottamalla voi vaeltaja saada murean (ja merellisen?) kokemuksen. Merimieheksi muututaan lusikoimalla alla olevista herkuista haudutettu pöperö.

Suppilovahverot kutistuvat kuivatessa,
mutta palautuvat nopeasti entiseen
kokoonsa ruokaa valmistettaessa.
5-6 keskikokoista perunaa(Van Gogh) 0,5€
250-300g naudan paistijauhelihaa 2,50€
2 dl kuivattuja suppilovahveroita tai kantarelleja
1 sipuli 0,1€
1/2 valmiista sipulikeittojauhepussista (4 annosta) 0,3€
1 valkosipulin kynsi
suolaa
ripaus mustapippuria
muutama maustepippuri
laakerinlehti
(loraus olutta) 1,0€

Valmistusohje
Tätä Vaeltajan merimiespihviä valmistettaessa tarvitaan ruoka-aineiden lisäksi vielä seuraavat apuvälineet.

kuorimaveitsi, terävä veitsi, leikkuulauta, kulho tai kaksi, suurehko kattila, paistinpannu, siivilä, keittiöliina, leivinpaperia, 1-2 peltiä, puukauha, desilitramitta, sakset, 1l Minigrip-pussi, maalarinteippiä, musta tussi

Esivalmistele ja kuivaa perunat ”Kuiva Juttu” postauksemme ohjeiden mukaisesti. Sieltä löytyvät myös ohjeet jauhelihan, sienten ja sipulin kuivaamiselle. Kun ruoka-aineet ovat kuivahtaneet riittävästi, voi Minigrip-pussin täyttämisen aloittaa.

Jos et koe olevasi sienten, näiden lehtivihreättömien sekovartisten marras- tai loiskasvien ylin ystävä, riittänee niitä ruokaan mitattavaksi vähempikin määrä kuin 2dl. Tai jos ajatus liiasta sipulista ruuassa alkaa itkettää, voi tätä narsissikasvien heimon sukuun kuuluvaa länsimaisen ruokakulttuurin perusainesta käyttää ehdotettua vähemmän. Pulit kuitenkin fanittavat sekä sieniä että sipulia kursailematta, joten niitä ei ole tässä reseptissä säästelty.

Kun perunat, jauheliha, sienet ja sipuli on mitattu pussiin, voi puolet esimerkiksi Rainbown sipulikeittopussin (neljälle) sisällöstä ripotella joukkoon. Lisää vain pippurit ja laakerinlehti, ja alkaa olla retkimuona valmista pakattavaksi. Muista vielä sulkea ja teipata pussi huolellisesti, sillä mikään ei raunioita illuusiota voittamattomasta seikkailijasta yhtä tehokkaasti kuin kaveri, joka jatkuvasti kommentoi, että ”oliko sun vanhemmat maanviljelijöitä, ku sä haiset noin pahasti sipulille”. Joka tapauksessa, tussilla voit nimetä luomuksesi vaikka tähän tyyliin:

”Tiistai, 2. matkapäivä: Vaeltajan merimiespihvi -à la Pulit”

Ai niin, tästä valmistusohjeesta jäi mainitsematta vielä yksi, painava asia. Vaikka Pulit ovat kantamustensa suhteen hyvin harkitsevaisia ja pyrkivät välttämään tarpeetonta painoa, eivät kaikki eränkävijät välttämättä käyttäydy täysin samoin. Jos sitä olutta on sattumalta kertynyt rinkkaan aivan taakaksi asti, kannattaa ylimääräisellä mallasjuomalla höystää merimiespihviään entistäkin herkullisemmaksi. Niin tulee samalla päästäneeksi satojen grammojen painon harteiltaan iäksi. Loraus lageria keitinveden sekaan tuo nimittäin tähän pataan sen viimeisen gourmet-silauksen.

Hinta-arvio
Tämä kotimainen ja mehevä muhennos kustantaa noin 4,50€ ja yksittäinen annos 2,25€. Jättämällä Lapin Kullan kimaltelemaan kaupan hyllylle laskee kokonaishinta vielä eurolla ja hinnaksi tulee 3,50€. Jos puolestaan jättää metsän kullat noukkimatta ja ostaa sienensä kaupasta, voi hinta pompsahtaa rajustikin. Hetkellisesti metsästäjä-keräilijäksi muuntautumalla vaeltaja saa ruualleen kuitenkin lähes optimaalisen hinta-laatusuhteen.

Makutesti

Viimein valmista! Nälkäiset Vaelluspulit käyvät ensin käsiksi pottuihin. Ne ovat kuin ovatkin pehmenneet mukavasti. Toisella lusikallisella havaitaan, että mausteiden, sipulin ja suolan aromit ovat imeytyneet tasaisesti niin perunoihin, jauhelihaan kuin suppilovahveroihin. Keittopussi on suurustanut keitinlientä sopivasti ja ruoka-aineet ovat keskenään suloisessa sopusoinnussa, niin määrällisesti kuin aromaattisestikin.

Vaikka pääkokki taisi unohtaa paloitella pataan valkosipulin kynnen eikä oluttakaan ollut tarjolla näissä olosuhteissa, on illan ruokalaji makumaailmaltaan niin yhtenäinen, että arvosanaksi päätetään antaa nyt 4 tähteä. Jury on sitä mieltä, että kaikessa maalaisuudessaan ruoka sopii jänkhälle hyvin. Mutta niin tunturissa kuin televisiossakin järjestetyissä makutesteissä pätevät samat säännöt. Vain paras on kyllin hyvää. Tuomaristo jääkin puntaroimaan, olisiko viiden tähden illallinen lähempänä, jos muonan seasta pilkahtaisi puolihuolimattomasti ohramaltaan, kynsilaukan ja esimerkiksi kukkakaalin aromeja.

torstai 8. elokuuta 2013

Vaellukselle valmistautuminen - Ensimmäinen resepti


Vaelluspulit lupasivat jo toisessa postissaan saattaa pääsi pyörälle kuolattavan hyvillä vaellusmuonaresepteillään. Hyvä aie jäi kuitenkin Kuivan jutun jalkoihin, asiaa kun oli. Mutta tänään on koittanut se päivä, jolloin julkaisemme ensimmäisen monista hyväksi havaituista retki-illallisvaihtoehdoistamme. Reseptejä julkaistessamme paljastamme tarvittavien ruoka-aineiden ja ruuanvalmistusohjeiden lisäksi karkean arvion aterian kokonaiskustannuksista sekä puolueellisen tuloksen vaativissa eräolosuhteissa suorittamastamme makutestistä. Bon appétit!

Kanaa tomaattisessa currykastikkeessa (2 annosta)
Tämä resepti on kehitetty piristämään eritoten niitä viileämpiä syysiltoja. Pidemmän päivämatkan päätteeksi, kun hämärä alkaa hiipiä, usva laskeutua ja vilukin jo tulla, sytyttää sopivan mausteinen ja hieman tulinenkin ruoka väsähtäneen vaeltajan silmäkulmaan toiveikkaan pilkahduksen. Lämpöisen tuulahduksen intialaisesta ruokakulttuurista tuovat korven keskelle seuraavat ainesosat:

1,5dl jasmiiniriisiä 0,30€
2 grillattua broilerin koipireittä 2,50€
1 tlk (noin 230g) ananasviipaleita tai -paloja 0,80€
1 punainen paprika 0,80€
1 sipuli 0,10€
1,5 pientä purkkia tomaattipyreetä 0,30€
kourallinen (50g) suolapähkinöitä 0,50€
2 valkosipulin kynttä
2-3 tl curryjauhetta
2-3 tl paprikajauhetta
1-2 tl korianteria
1 tl cayennepippuria
ripaus mustapippuria

Valmistusohje
Vaellusmuonan valmistaminen aloitetaan kotikeittiössä jo useita päiviä ennen lusikan upottamista valmiiseen soppaan sitten leirinuotion lämmössä. Mehevän currykana-aterian esivalmisteluista suoriutumiseen tarvitset ruoka-aineiden ohella

terävän veitsen, leikkuulaudan, kulhon tai kaksi, desilitramitan, purkinavaajan, sakset, teelusikan, puukauhan, 1 litran vetoisen Minigrip-pussin, maalarinteippiä

ja suhteellisen pitkän pinnan, sillä leikkaaminen, mittaaminen ja ennen kaikkea kuivaaminen ottavat kyllä aikansa.

Lämmitä uuni 50-75°C lämpötilaan. Aloita ”perkaamalla” kana. Mureat koivet kannattaa hankkia suurempien ruokakauppojen tuoretiskeiltä tai suoraan kauppahallista. Erottele liha luista, jänteistä ja nahasta, mutta älä heitä rippeitä pois, sillä voit keittää niistä maukkaan kanaliemen esimerkiksi kanakeittoon. Liemen voi pakastaa myös myöhempää käyttöä ajatellen. Leikkaa lihasuikaleet pieniksi paloiksi, jotta ne kuivuisivat nopeammin. Herkullisin kasvisoptio kanalle on itse valmistettu seitan pihvi, joka on myös helppo paloitella ja kuivata. Soijapalatkin sopivat safkaan mainiosti, kunhan ateriaa muistaa maustaa vain reilummin.

Hyväksi havaitun reseptin ja vinkkejä seitanin valmistusta varten löydät täältä:
http://chocochili.net/2010/02/seitanin-valmistaminen/

Pieni sipuli sopivaksi silpuksi ja paloittele paprika sekä tölkkiananakset, joiden liiallisen nesteen voi imeyttää joko puhtaaseen keittiöliinaan tai talouspaperiin. Levitä sipulisilppu, kanan palaset, paprika ja ananas tasaisiksi enintään 5mm korkeiksi pinnoiksi leivinpaperilla päällystetyille pelleille (clowns) ja siirrä ne uunin puolelle kuivahtamaan. Ota seuraavaksi käsittelyyn purkitettu tomaatti. Levitä pyRé ohueksi matoksi niin ikään leivinpaperilla vuoratulle pellille ja lykkää uuniin. Muistathan jättää uuninluukun raolleen.

Pitkälti vasta useamman tunnin kuluttua uunin täyttämisestä voi luukun taas avata vain havaitakseen, että sen takana alkaa olla varsin kuiva meininki. Tällöin voi aloittaa tunturissa maisteltavan gourmet-muonan esivalmistelun viimeisen vaiheen. Uunissa ylimääräisestä nesteestä kevenneet ruoka-aineet annostellaan Minigrip-pussin (1l) pohjalle. Tämän kissanruokapussillisen sekaan mitataan noin 1,5 dl jasmiiniriisiä ja kourallinen, olkoon vaikka 50g, suolapähkinöitä. Hujauksessa syntynyt ateria maustetaan vielä currylla, paprikajauheella, korianterilla, cayennepippurilla sekä ripauksella mustapippuria. Varovainen tai ainakin harkittu cayennepippurin annostelu ei ole pahitteeksi. Suolaa, valkosipulia ja ylimääräisiä suolapähkinöitä Pulit kehottavat lisättäväksi vasta taukopaikalla.

Lopuksi retkimuonapussi tyhjennetään ylimääräisestä ilmasta, suljetaan huolellisesti ja sinetöidään vaikkapa maalarinteipillä. Vekkuli ajatus on suunnitella valmis reissuruokalista, jolloin luomuksensa voi nimetä esimerkiksi seuraavalla tavalla:

”Maanantai, 1. matkapäivä: Kanaa tomaattisessa currykastikkeessa -à la Pulit”

Mukana kulkeva makutuomarimme Husky ihmettelee,
voiko tällä tavoin valmistettua kanaa edes syödä. 

Hinta-arvio:
Tämä tuhti mutta maukas muhennos kustantaa noin 5,50€ ja yksittäinen annos 2,75€. Safka menee siis kevyesti opiskelijankin vaellusbudjettiin varsinkin, kun loput safkaa varten avatusta suolapähkinäpussista pakkaa mukaan rinkkaan.

Makutesti:

Vielä vaellusmuonaa keitellessä epäilimme, saavuttavatko kuivatut ananakset entisen kokonsa, pehmeneekö broileri riittävästi, irtoaako suolapähkinöistä liikaa suolaa ja onko cayennepippuria lipsahtanut sekaan sittenkin niin paljon, ettei tulisuuden keskeltä maistu enää mikään muu. Kaikki pelkomme osoittautuivat turhiksi.

Ananakset turposivat ajallaan ja ne toivat yhdessä paprikan kanssa pataruokaan raikasta hedelmäisyyttä. Broilerin palaset pehmenivät suussa sulaviksi ja niiden grillimarinadista liukeni jasmiiniriisiin hienovarainen säväys. Pähkinät toivat muhennokseen toivottua pureskeltavuutta ja suolaakin saattoi lisätä haudutuksen lopulla vielä hivenen. Mausteet, ennen kaikkea curry ja cayennepippuri, olivat sopivassa suhteessa keskenään ja tomaattikastikkeeseen sekoituttuaan ne alkoivat kuin varkain luoda Lapin eräleiriimme itämaista tunnelmaa. Knoppitiedosta kiinnostuneille on toki tunnustettava, että cayennepippuri ei varsinaisesti ole itämainen mauste vaan on mitä luultavimmin peräisin Etelä-Amerikan mantereelta, sillä se on saanut nimensä Ranskan Guayanassa sijaitsevan kaupungin Cayennen mukaan.

Yhtä kaikki, nälkäisille Puleille kävi jo ensilusikallisella selväksi, ettei tämä ateria jää vain kokeiluksi, sillä kattilan pohjalle ei jäänyt ruuan murustakaan. Taivaallisesta makuelämyksestä huolimatta päätimme antaa illalliselle arvosanaksi vain 4,5 tähteä, sillä ulkonäkö jätti toivomisen varaa niin kuin riisistä valmistetuilla retkimuhennoksilla on yleensä tapana. Pöperöä mutustellessa kävi myös mielessä, miten muutama lusikallinen kookosmaitojauhetta mahtaisi vaikuttaa kokonaisuuteen. Kookoksen aromaattisuutta hyödyntämällä saattaisi tämä eräillallinen olla jopa askelta lähempänä viiden tähden titteliä.


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Vaellukselle valmistautuminen - Aamiaisella


Jo alakoulun ensiluokilta asti meille on opetettu, kuinka tärkeä rooli päivän energiansaannin täyttämisestä aamiaisella onkaan. Meni oppi perille eli ei, pitää korpi uppiniskaisellekin oppilaalle aiheesta kertaustunnin aivan luonnostaan. Polkuja pitkin tarpominen hartiat peruskallioon asti painava rinkka selässä nostaa nimittäin energian kulutuksen niin korkealle, että aamiaisen hinku syntyy kuin itsestään. Ja vaikkei kantamuksia juuri olisikaan saa ulkoilma ruuan maistumaan vastustamattoman hyvältä oli miten varhainen aamu tahansa.

Vatsasi voi nauttia tästä kaikesta myös erämaan
sydämessä. Kuva näyttäisi sisältävän tuotesijoittelua.
Pika-aamupala
Pulit ovat perinteisesti nauttineet aamiaisensa joko pikaisesti tai oikein ajan kanssa. Yllättävän herkullisen ja nopean aamupalan voi valmistaa sekoittamalla vain mysliä ja vettä suoraan ruokakuppiin. Emme haluaisi mainostaa, mutta toteamme kuitenkin, että nälkäinen vaeltaja itkisi onnesta, jos saisi eteensä annoksen Alpen Originalia. Halutessaan mysliannosta voi höystää vielä kuivatuilla hedelmillä ja pähkinöillä. Juuri muuta ei kone käynnistyäkseen tarvitse ja niin voi päivän kujeet aloittaa sukkelasti.

Pika-aamupalan suurimpiin hyötyihin luetaan luonnollisesti ajan säästäminen. Nopean atrian nautittuaan voi polkujen varrella sijaitsevien ”nähtävyyksien” pällistelyyn käyttää hyvällä omalla tunnolla pidemmänkin hetken. Hevosen selässä hotkitun aamupalan jäljiltä säästyneet minuutit voi käyttää myös pidemmän etapin seljättämiseen, sillä esimerkiksi 20km päivämatkaan kuluu varsin pitkä tovi olkoonkin, että reitti olisi helpohko ja sää mieluinen. Aamupalaansa ei myöskään tuhraa liiemmin aikaa silloin, kun Ukko Ylijumala päättää heittää märän rätin vasten kasvoja. Sateella pöperöt popsitaan vauhdilla ja lopun aikaa heilutellaan nyrkkiä taivaalle. Jos se siitä laantuisi.

Se verkkaisempi aamiainen
Mutta muussa tapauksessa ruuan nautiskeluun jää käytettäväksi pidempi aika. Tällöin Pulit laittavat Trangia-retkikeittimen laulamaan ja keittävät hiutaleista esimerkiksi kaurapuuroa. Myös neljänviljanpuuro, ruispuuro tai vaikka ruismarjapuuro maistuvat metsän siimeksessä. Samainen vanhempi vaeltajatar, josta jo hernekeiton yhteydessä mainittiin, paljasti meille Pihtsusjärven rannalla reseptinsä herkulliseen ruismarjapuuroon. Murustakaapa paketillinen hapankorppuja, lisätkää sekaan vain kuivattu puolukkasurvos ja sokeria maun mukaan. Avot, ja kyllä muuten maistuu!

Tosin puurot ja vellit sellaisenaan ovat vaeltajan vatsalle turhan kevyt vaihtoehto. Vaikka puuroannostaan voi ja kannattaakin höystää marja- tai hedelmäsurvoksella, kaupan valmiilla mehukeittopusseilla, sokerilla, suolalla tai vaikka voisilmällä tarvitaan muutakin. Rinkastaan Pulit ovatkin kaivaneet joko näkkileipää, hapankorppuja tai ruispaloja pahimpien hiilarivajareiden syntymisen estämiseksi. Sellaisenaan kuivat leipäviipaleet imaisevat viimeisetkin jäljellä olevat nesteet kehosta, joten leivän päälle ylähuulta pehmustamaan on laitettu joko meetvurstia, salamia tai viipale juustoa.

Kuivaukseen kelpaamattomista aamiaistarpeista
Kuivaamatonta lihaa, juustoa ja voita mukaan ottaessa herää kysymys, kuinka kauan ne säilyvät syömäkelpoisina. Mitä suolaisempaa ja rasvaisempaa liha on, sitä parempi on sen säilyvyys ja sen paremmalta se maistuu hikoilun ja rasituksen keskellä. Juustoissa suolan määrä kohentaa säilyvyyttä, mutta rasvaisuuden korkean määrän suorasta vaikutuksesta säilyvyyteen ei Puli päätään pantiksi laita. Suosimme erämaassa Emmentalia, mielellään sitä mustaleimaa. Liha- ja leikkeletuotteista ainakin salamitanko ja venäläinen meetvursti ovat pitkilläkin vaelluksilla todistaneet, etteivät ne vähästä hätkähdä. Voitakin on pakattu mukaan letunpaistoa, kalaonnea ja aamupuuroa silmällä pitäen. Voi säilyy Lapin kesässä yllättävän hyvin ja tuo esimerkiksi paistamiseen kaunista väriä ja hyvää makua.

Ja jos joukkiolla ei ole kiire laittamaan tossua toisen eteen, voi päivän tärkeimmän aterian päätteeksi keittää vaikka teet tai kahvit. Tosin ne mieleenpainuvat kahvituokiot syntyvät usein matkan varrella: keskellä karuinta erämaata tai sitten jollain pienellä sympaattisella nuotiopaikalla, rauhassa.

tiistai 6. elokuuta 2013

Vaellukselle valmistautuminen - Kuiva juttu


Ennen kuin saatamme pääsi pyörälle tainnuttavan herkullisilla vaellusmuonaresepteillämme haluamme jakaa muutaman ajatuksen ruokatarpeiden kuivaamisesta.

Just do it!
Kun ensi kertaa kuulimme, että vaellukselle lähdettäessä on mahdollista pakata mukaan itse kuivaamiaan aterioita, emme olleet ottaa väitettä todesta. Keskustelimme tuttujen kanssa, metsästimme tiedonjyviä kirjoista ja ajauduimme Internetin syövereihin. Kysymykset kuivatun ruuan herkullisuudesta, terveellisyydestä ja jopa ruokamyrkytyksistä jylläsivät. Mietittiin, onko tämä nyt vaivan arvoista. Ekoilu, siis itse kuivatun ruuan ekologisuus ja ennen kaikkea ekonomisuus, vei kuitenkin voiton ruokakauppojen kalliista valmisruokapussivaihtoehdoista. ”Sentään tietää, mitä syö”, tuumivat Pulit. Viimein uskalsimme yrittää.

Tietenkin kävi niin, että kaikki tämä henkinen valmistautuminen ja suoranainen panikointi kuivatun ruuan suhteen osoittautui täysin tarpeettomaksi. Opimme kuivauksen ensimmäisen ja ainoan nyrkkisäännön nopeasti.

1. Kaikkea voi kuivata.

Ja vaellukselle lähdettäessä kannattaa tosiaan kuivata kaikki, mitä tulee mieleen. Kuivatessa ruoka-aineiden painosta häviää jopa 85%. Näin hyvää mahdollisuutta keventää hartiataakkaansa ei yksinkertaisesti kannata jättää käyttämättä. Useimmat päivittäiset ruokatavarat ovat kuivauksen jäljiltä entisen veroisessa kunnossa kunhan niitä malttaa vain liottaa ja keittää tarpeeksi pitkään. Vain kookosmaidon kuivaaminen oli liioittelematta täydellinen fiasko. Myöhemmin saimme tietää, että senkin voi korvata kookosmaitojauheella.

Miten kuivataan? - lyhyt opas
Usein huomaa, että kuivaukseen suositellaan käytettäväksi kuivuria. Mutta koska Pulit eivät ole vielä investoineet elintarvikekuivuriin, jonka hinta vaihtelee karkeasti 50-200€ välillä, suosittelevat he ruoka-aineiden kuivaamista uunissa. Myös saunan lauteilla tai leivinuunissa voi kuivata huoletta erilaisia ruokatarpeita, kunhan vain lämpötila säilyy jokseenkin tasaisena.

Itse prosessi on simppeli. Uuni lämmitetään 50-75°C välille riippuen siitä, kuinka monta pellillistä ruokaa laittaa kerralla sisään, kuinka kosteita kuivattavat ruokatarpeet ovat ja onko käytössä kiertoilmauuni. Eli mitä useampi pellillinen, mitä kosteampia elintarvikkeita ja mitä heikompi ilmanvaihto, sitä lämpimämpi tulee uunin olla. Kuivauslämpötilan suhteen löytyy toki poikkeuksiakin. Sienet kovettuvat korkeassa lämmössä liiaksi, joten niitä ei suositella kuivattavaksi yli 40°C. Perunoiden rakenne voi puolestaan muuttua yli 50 asteen lämpotilassa sellaiseksi, että ne eivät pehmene ruokaa valmistettaessa riittävästi. Jos uunikuivausta ei halua tapahtuvan yli 50°C lämmössä, tulee valmistautua joutilain mielin hieman pidempään odotteluun.

Ruoka-aineet levitetään ohueksi, enintään 5mm paksuksi kerrokseksi pellille leivinpaperin päälle jonka jälkeen pelti lykätään uuniin. Kerralla voi kuivata kolmekin pellillistä muonaa. Uunin ja uuniluukun väliin sujautetaan vielä esine, vaikkapa puu- tai metallilasta, joka pitää luukkua hieman raollaan. Tällöin ilma pääsee vaihtumaan, kosteus haihtumaan ja kuivaus sujuu nopeammin. Runsaan empiirisen tutkimuksen perusteella voidaan todeta, ettei puinen kauha hiilly, syty tuleen eikä täten kyseenalaista paloturvallisuutta. Kuivauksen kokonaiskestoa on vaikea arvioida, sillä kosteuden haihduttamiseen voi vierähtää jopa 16 tuntia mutta joskus vain 8 tunnin operaatio riittää halutun lopputuloksen saavuttamiseksi.

Kotiuuni lämmitetään tällä kertaa vähän yli 50°C lämpötilaan,
 jotta sulatetut pakastemaissit saataisiin kuivattua nuudelipataa
varten. Uuniluukun vartijaksi valikoitui tuiki tavallinen puukauha.
Näin esivalmistelet tyypillisimmät kuivamuonat
Mitä useampia ruoka-aineita kuivaa, sitä rikkaammilta ja rakkaammilta ruuat maistuvat erämaan keskellä. Pataruokiin soveltuvat kasvikset ja hedelmät kuten paprika tai ananas viipaloidaan pieniksi ja ohuiksi, esimerkiksi pikkusormen kynnen kokoisiksi palasiksi kun taas porkkanan kaltaiset juurekset ja naposteltavaksi tarkoitetut omenanlohkot tai vastaavat on hyvä leikata ohuen ohuiksi viipaleiksi.

Peruna tuo puolestaan hyvää vaihtelua pastaruokien keskelle ja myös sen kuivaaminen käy helposti. Potut viipaloidaan alle 5mm levyisiksi siivuiksi, keitetään suolatussa vedessä 5-10min ajan ja imeytetään liiasta keitinvedestä joko talouspaperiin tai puhtaaseen keittiöliinaan, jonka jälkeen ne ovat valmiita kuivattaviksi. Myös ananaspalat on hyvä imeyttää, sillä se säästää aikaa ja sähköä. Perunat tulee esikeittää, sillä muussa tapauksessa ne tummuvat. Muut juurekset voi latoa suoraan leivinpaperille.

Nyrkkisääntöön nro.1 vedoten myös lihaa, kanaa ja vaikka kalaa voi kuivata proteiinin lähteeksi pöperöitä mehevöittämään. Jauheliha paistetaan kypsäksi, jonka jälkeen se on hyvä huuhdella juoksevalla vedellä liiasta rasvasta. Pienet jauhetut lehmänmurut voi myös imeyttää samaan tapaan kuin perunaviipaleetkin. Hyvällä ruokahalulla erämaan kävijään on uponnut myös kaupan tuoretiskiltä bongattu grillattu kana. Valmiiksi marinoitu ja kypsennetty liha on helppo erottaa luista ja nahasta, jonka jälkeen se viipaloidaan pieniksi paloiksi ja levitetään tasaisesti uunin pellille. Tätä Pulit suosittelevat kokeiltavaksi. Broilerin rippeistä voi keittää lopuksi vielä kanaliemen. Jopa tonnikala öljyssä tai vedessä sopii kuivattavaksi. Sillä jos kalaonni pettää tai muuten vaan lihan syönti alkaa tökkiä, voi vaeltaja turvautua vaikkapa tomaattiseen tonnikalapastaan.

Kasvissyöntiin taipuvaiset vaihtanevat jauhelihan soijarouheeseen ja kanan soijapaloihin tai vaikkapa itse valmistettuun ja sitten kuivattuun seitaniin, josta saa varmasti erittäin maukkaita suikaleita eräsafkoja höystämään. Myös erilaiset pähkinät ja pavut ovat tervetullut lisä sekä karni- että herbivoreillekin. Papujen kuivauksesta ei Puleilla ole kuitenkaan toistaiseksi vielä kokemusta. Mutta ehkä jo lähitulevaisuudessa otamme chili con carnen tai chili con soijan kidneypapuineen ruokalistalle.

Hernerokkaa ja kengänpohjaa
Tältä näyttää kuivattu purkkihernari. Kulhollinen
viimeiset käyttöpäivänsä jo aikaa sitten nähneitä
maissihiutaleita. Mutta valmis soppa vie takuulla
kielen mennessään varsinkin, kun sitä ryydittää
vielä kuivatulla, tässä tapauksessa kaupan valmiiksi
paahdetulla sipulirouheella.
Papujen sijaan herneiden keventäminen ylimääräisestä painosta on tullut testattua. Tapasimme nimittäin vuoden 2011 Haltin vaelluksellamme Kilpisjärven tuntumassa kokeneemman erämuorin, joka kertoi itse valmistaneensa herkullisen hernerokan liottamalla ensin kuivattuja herneitä useita tunteja, keittämällä hernarit kokoon, sitten kuivaamalla soppaa useita tunteja kotiuunissa ja lopulta taas keittämällä jauheeksi kuivatun keiton jäännökset taas uudestaan höyryäväksi maistuvaksi keitoksi kauniilla tunturijärven rannalla, tietenkin torstaina. Siinä oli asennetta! Motivoiduimme tarinasta niin, että kuivasimme omat hernekeitot uunin pellillä, joskin suoraan Jalostajan purkista, lisäsimme kuivatun keiton sekaan vähän jauhelihaa ja sipulia, ja niin sai erään torstaipäivän pitkä ja upea vaellusetappi arvoisensa päätöksen. Älyttömän hyvää!

Ja jos vähääkään sipulista pitää, kannattaa sitä kuivata runsaasti. Pieniksi paloiksi pellille. Sipulin säväys muhennoksessa nostattaa nimittäin veden kielelle aivan huomaamatta. Myös muutama valkosipulin kynsi kannattaa pakata mukaan vaihtelua tuomaan ja erämaassa lymyilevää flunssaa taltuttamaan. Tervetullutta makua antaa myös tomaattipyree, suoraan säilykepurkista, sillä kuten olemme oppineet, voi sitäkin kuivata. Siinä missä hernekeitto ”haperoituu”, käyttäytyy tomaatti toisin. Levitettyään muutaman purkillisen pyreetä pellille ja tovin kuivailtuaan totesikin eräs ystävämme leikkisästi, että tämähän muistuttaa erehdyttävästi kengänpohjaa ja on vieläpä yhtä sitkeääkin. Mutta jokainen illallismuhennos, johon tuota ainetta eksyi, syötiin hartaasti hiljaisuudessa.

Pulit liputtavat vakaasti itse kuivatun muonan puolesta ja kannattavat siis uuniin, leivinuuniin, elintarvikekuivuriin tai vaikka saunaan tungettavaksi kaikkea sellaista syötävää, mitä mieleen juolahtaa. Sienet kuten suppilovahverot, kantarellit ja mustatorvisienet ovat omiaan elävöittämään Erä-Jorman gastronomisia kokemuksia. Kinkkusuikaleet ja keitetyt kananmunat kuivaamalla voi tunturissa vääntää vaikka pasta carbonaran. Vaellukselle soveltuvia lounasvaihtoehtoja on satoja ja ne ovat toinen toistaan maukkaampia! Siksi Pulit ovatkin päättäneet koota tähän blogiin onnistuneimmat gourmet-reseptinsä. Paljon itse kuivatun aterian maistuvuudesta kertoo se, että yksi seikkailujemme kehnoimmista pöperöistä on ollut kaupasta saatava tuttu ja turvallinen Italian pata. 

Vaellukselle valmistautuminen - Nälästä


Tuo alati väijyvä vihollinen
Vaellukselle valmistautuessa voi olla varma vain yhdestä asiasta: patikoidessa tulee nälkä! Siksi aloitammekin kirjanpitomme ruuasta, siihen liittyvistä valmisteluista ja itse safkan valmistamisesta luontoäidin helmassa. Kun muonitus pelaa, käy matkakin joutuisammin.

Ruokatarpeiden käydessä vähiin yltynyt nälän tunne tai ajatus muonavarojen säännöstelystä muuttavat tyynenkin mielen myrskyisäksi ennemmin tai myöhemmin. Tällaista käännettä ei soisi tapahtuvan. Jos siis pakatessa kannattaa minimoida vaatteiden määrä, tulee ruuan tarve arvioida mieluummin ylä- kuin alakanttiin. Toki on hyvä muistaa, että ruuallakin on painonsa. Parastahan olisi tietenkin ottaa mukaan juuri oikea määrä syötävää, mutta harva meistä on kyllin taitava arvioimaan energian tarvettaan pitkälle vaellukselle.

Koska syödään?
Pulit ovat muonittaneet päivämatkansa useimmiten lämpimällä tai kylmällä aamupalalla, kevyellä lounaalla ja tukevalla retkikeittimellä valmistetulla illallisella. Kolmen pääaterian välillä on tyypillisesti nautittu pientä purtavaa kuten näkkileipää, kuivattuja hedelmiä, suolapähkinöitä ja suklaata. Näin matkanteko rytmittyy luontevasti eikä polttoaineen loppumisesta aiheutunut äkillinen hajoamiskohtaus pääse yllättämään reissumiestä tahi -naista.

Mutta mistä tietää, milloin valita kylmä aamupala lämpimän sijaan? Onko päivän etapilla aikaa keittää edes vanhan liiton pannukahveja? What about the second breakfast? Lämpimän ruuan valmistaminen ottaa aikansa ja se kannattaa huomioida päivämatkoja suunnitellessa. Mitä pidemmäksi aikaa pysähtyy, sitä vähemmän jää aikaa kävelemiseen. Toisaalta nuotiota viritellessä tai trangialla vettä keitellessä saa samalla mukavan ja vähän pidemmän tauon, jotta voi toipua sopivasti edellisestä lähes sydämen pysäyttävän jyrkästä noususta. Mutta varsinaista yhtä ja oikeaa tapaa ruokatauon toteuttamiselle ei ole. Pulit ovatkin varsin menestyksekkäästi pysähtyneet taukopaikalle vatsan murinan, jalkojen tutinan ja viimeistään yleisen nurinan perusteella.
Pulit aloittivat Kevon vaelluksensa Kenesjärveltä 30.7.2013.
Leiriydyimme ensimmäiseksi yöksi Gaskkamuš njaggaleapmille,
paikkaan jonka nimi ei jäänyt mieleen. Rauhallisesta rantaleiristä käsin
katselimme kanjonin virtaamatonta vettä ja valmistimme verkalleen ruokaa.
 Aterian jälkeen pulahdimme vielä iltauinnille.