tiistai 6. elokuuta 2013

Vaellukselle valmistautuminen - Nälästä


Tuo alati väijyvä vihollinen
Vaellukselle valmistautuessa voi olla varma vain yhdestä asiasta: patikoidessa tulee nälkä! Siksi aloitammekin kirjanpitomme ruuasta, siihen liittyvistä valmisteluista ja itse safkan valmistamisesta luontoäidin helmassa. Kun muonitus pelaa, käy matkakin joutuisammin.

Ruokatarpeiden käydessä vähiin yltynyt nälän tunne tai ajatus muonavarojen säännöstelystä muuttavat tyynenkin mielen myrskyisäksi ennemmin tai myöhemmin. Tällaista käännettä ei soisi tapahtuvan. Jos siis pakatessa kannattaa minimoida vaatteiden määrä, tulee ruuan tarve arvioida mieluummin ylä- kuin alakanttiin. Toki on hyvä muistaa, että ruuallakin on painonsa. Parastahan olisi tietenkin ottaa mukaan juuri oikea määrä syötävää, mutta harva meistä on kyllin taitava arvioimaan energian tarvettaan pitkälle vaellukselle.

Koska syödään?
Pulit ovat muonittaneet päivämatkansa useimmiten lämpimällä tai kylmällä aamupalalla, kevyellä lounaalla ja tukevalla retkikeittimellä valmistetulla illallisella. Kolmen pääaterian välillä on tyypillisesti nautittu pientä purtavaa kuten näkkileipää, kuivattuja hedelmiä, suolapähkinöitä ja suklaata. Näin matkanteko rytmittyy luontevasti eikä polttoaineen loppumisesta aiheutunut äkillinen hajoamiskohtaus pääse yllättämään reissumiestä tahi -naista.

Mutta mistä tietää, milloin valita kylmä aamupala lämpimän sijaan? Onko päivän etapilla aikaa keittää edes vanhan liiton pannukahveja? What about the second breakfast? Lämpimän ruuan valmistaminen ottaa aikansa ja se kannattaa huomioida päivämatkoja suunnitellessa. Mitä pidemmäksi aikaa pysähtyy, sitä vähemmän jää aikaa kävelemiseen. Toisaalta nuotiota viritellessä tai trangialla vettä keitellessä saa samalla mukavan ja vähän pidemmän tauon, jotta voi toipua sopivasti edellisestä lähes sydämen pysäyttävän jyrkästä noususta. Mutta varsinaista yhtä ja oikeaa tapaa ruokatauon toteuttamiselle ei ole. Pulit ovatkin varsin menestyksekkäästi pysähtyneet taukopaikalle vatsan murinan, jalkojen tutinan ja viimeistään yleisen nurinan perusteella.
Pulit aloittivat Kevon vaelluksensa Kenesjärveltä 30.7.2013.
Leiriydyimme ensimmäiseksi yöksi Gaskkamuš njaggaleapmille,
paikkaan jonka nimi ei jäänyt mieleen. Rauhallisesta rantaleiristä käsin
katselimme kanjonin virtaamatonta vettä ja valmistimme verkalleen ruokaa.
 Aterian jälkeen pulahdimme vielä iltauinnille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti