Vaellukselle valmistautuminen - Ensimmäinen resepti

Vaelluspulit lupasivat jo toisessa postissaan saattaa pääsi pyörälle kuolattavan hyvillä vaellusmuonaresepteillään. Hyvä aie jäi kuitenkin Kuivan jutun jalkoihin, asiaa kun oli. Mutta tänään on koittanut se päivä, jolloin julkaisemme ensimmäisen monista hyväksi havaituista retki-illallisvaihtoehdoistamme. Reseptejä julkaistessamme paljastamme tarvittavien ruoka-aineiden ja ruuanvalmistusohjeiden lisäksi karkean arvion aterian kokonaiskustannuksista sekä puolueellisen tuloksen vaativissa eräolosuhteissa suorittamastamme makutestistä. Bon appétit!

Kanaa tomaattisessa currykastikkeessa (2 annosta)

Tämä resepti on kehitetty piristämään eritoten niitä viileämpiä syysiltoja. Pidemmän päivämatkan päätteeksi, kun hämärä alkaa hiipiä, usva laskeutua ja vilukin jo tulla, sytyttää sopivan mausteinen ja hieman tulinenkin ruoka väsähtäneen vaeltajan silmäkulmaan toiveikkaan pilkahduksen. Lämpöisen tuulahduksen intialaisesta ruokakulttuurista tuovat korven keskelle seuraavat ainesosat:

1,5dl jasmiiniriisiä 0,30€

2 grillattua broilerin koipireittä 2,50€

1 tlk (noin 230g) ananasviipaleita tai -paloja 0,80€

1 punainen paprika 0,80€

1 sipuli 0,10€

1,5 pientä purkkia tomaattipyreetä 0,30€

kourallinen (50g) suolapähkinöitä 0,50€

2 valkosipulin kynttä

2-3 tl curryjauhetta

2-3 tl paprikajauhetta

1-2 tl korianteria

1 tl cayennepippuria

ripaus mustapippuria

Valmistusohje

Vaellusmuonan valmistaminen aloitetaan kotikeittiössä jo useita päiviä ennen lusikan upottamista valmiiseen soppaan sitten leirinuotion lämmössä. Mehevän currykana-aterian esivalmisteluista suoriutumiseen tarvitset ruoka-aineiden ohella

terävän veitsen, leikkuulaudan, kulhon tai kaksi, desilitramitan, purkinavaajan, sakset, teelusikan, puukauhan, 1 litran vetoisen Minigrip-pussin, maalarinteippiä

ja suhteellisen pitkän pinnan, sillä leikkaaminen, mittaaminen ja ennen kaikkea kuivaaminen ottavat kyllä aikansa.

Lämmitä uuni 50-75°C lämpötilaan. Aloita ”perkaamalla” kana. Mureat koivet kannattaa hankkia suurempien ruokakauppojen tuoretiskeiltä tai suoraan kauppahallista. Erottele liha luista, jänteistä ja nahasta, mutta älä heitä rippeitä pois, sillä voit keittää niistä maukkaan kanaliemen esimerkiksi kanakeittoon. Liemen voi pakastaa myös myöhempää käyttöä ajatellen. Leikkaa lihasuikaleet pieniksi paloiksi, jotta ne kuivuisivat nopeammin. Herkullisin kasvisoptio kanalle on itse valmistettu seitan pihvi, joka on myös helppo paloitella ja kuivata. Soijapalatkin sopivat safkaan mainiosti, kunhan ateriaa muistaa maustaa vain reilummin.

Hyväksi havaitun reseptin ja vinkkejä seitanin valmistusta varten löydät täältä:
http://chocochili.net/2010/02/seitanin-valmistaminen/

Pieni sipuli sopivaksi silpuksi ja paloittele paprika sekä tölkkiananakset, joiden liiallisen nesteen voi imeyttää joko puhtaaseen keittiöliinaan tai talouspaperiin. Levitä sipulisilppu, kanan palaset, paprika ja ananas tasaisiksi enintään 5mm korkeiksi pinnoiksi leivinpaperilla päällystetyille pelleille (clowns) ja siirrä ne uunin puolelle kuivahtamaan. Ota seuraavaksi käsittelyyn purkitettu tomaatti. Levitä pyRé ohueksi matoksi niin ikään leivinpaperilla vuoratulle pellille ja lykkää uuniin. Muistathan jättää uuninluukun raolleen.

Pitkälti vasta useamman tunnin kuluttua uunin täyttämisestä voi luukun taas avata vain havaitakseen, että sen takana alkaa olla varsin kuiva meininki. Tällöin voi aloittaa tunturissa maisteltavan gourmet-muonan esivalmistelun viimeisen vaiheen. Uunissa ylimääräisestä nesteestä kevenneet ruoka-aineet annostellaan Minigrip-pussin (1l) pohjalle. Tämän kissanruokapussillisen sekaan mitataan noin 1,5 dl jasmiiniriisiä ja kourallinen, olkoon vaikka 50g, suolapähkinöitä. Hujauksessa syntynyt ateria maustetaan vielä currylla, paprikajauheella, korianterilla, cayennepippurilla sekä ripauksella mustapippuria. Varovainen tai ainakin harkittu cayennepippurin annostelu ei ole pahitteeksi. Suolaa, valkosipulia ja ylimääräisiä suolapähkinöitä Pulit kehottavat lisättäväksi vasta taukopaikalla.

Lopuksi retkimuonapussi tyhjennetään ylimääräisestä ilmasta, suljetaan huolellisesti ja sinetöidään vaikkapa maalarinteipillä. Vekkuli ajatus on suunnitella valmis reissuruokalista, jolloin luomuksensa voi nimetä esimerkiksi seuraavalla tavalla:

”Maanantai, 1. matkapäivä: Kanaa tomaattisessa currykastikkeessa -à la Pulit”

Mukana kulkeva makutuomarimme Husky ihmettelee,
voiko tällä tavoin valmistettua kanaa edes syödä. 

Hinta-arvio:

Tämä tuhti mutta maukas muhennos kustantaa noin 5,50€ ja yksittäinen annos 2,75€. Safka menee siis kevyesti opiskelijankin vaellusbudjettiin varsinkin, kun loput safkaa varten avatusta suolapähkinäpussista pakkaa mukaan rinkkaan.

Makutesti:

Vielä vaellusmuonaa keitellessä epäilimme, saavuttavatko kuivatut ananakset entisen kokonsa, pehmeneekö broileri riittävästi, irtoaako suolapähkinöistä liikaa suolaa ja onko cayennepippuria lipsahtanut sekaan sittenkin niin paljon, ettei tulisuuden keskeltä maistu enää mikään muu. Kaikki pelkomme osoittautuivat turhiksi.

Ananakset turposivat ajallaan ja ne toivat yhdessä paprikan kanssa pataruokaan raikasta hedelmäisyyttä. Broilerin palaset pehmenivät suussa sulaviksi ja niiden grillimarinadista liukeni jasmiiniriisiin hienovarainen säväys. Pähkinät toivat muhennokseen toivottua pureskeltavuutta ja suolaakin saattoi lisätä haudutuksen lopulla vielä hivenen. Mausteet, ennen kaikkea curry ja cayennepippuri, olivat sopivassa suhteessa keskenään ja tomaattikastikkeeseen sekoituttuaan ne alkoivat kuin varkain luoda Lapin eräleiriimme itämaista tunnelmaa. Knoppitiedosta kiinnostuneille on toki tunnustettava, että cayennepippuri ei varsinaisesti ole itämainen mauste vaan on mitä luultavimmin peräisin Etelä-Amerikan mantereelta, sillä se on saanut nimensä Ranskan Guayanassa sijaitsevan kaupungin Cayennen mukaan.

Yhtä kaikki, nälkäisille Puleille kävi jo ensilusikallisella selväksi, ettei tämä ateria jää vain kokeiluksi, sillä kattilan pohjalle ei jäänyt ruuan murustakaan. Taivaallisesta makuelämyksestä huolimatta päätimme antaa illalliselle arvosanaksi vain 4,5 tähteä, sillä ulkonäkö jätti toivomisen varaa niin kuin riisistä valmistetuilla retkimuhennoksilla on yleensä tapana. Pöperöä mutustellessa kävi myös mielessä, miten muutama lusikallinen kookosmaitojauhetta mahtaisi vaikuttaa kokonaisuuteen. Kookoksen aromaattisuutta hyödyntämällä saattaisi tämä eräillallinen olla jopa askelta lähempänä viiden tähden titteliä.

Vaellukselle valmistautuminen - Kuiva juttu

Ennen kuin saatamme pääsi pyörälle tainnuttavan herkullisilla vaellusmuonaresepteillämme haluamme jakaa muutaman ajatuksen ruokatarpeiden kuivaamisesta.

Just do it!

Kun ensi kertaa kuulimme, että vaellukselle lähdettäessä on mahdollista pakata mukaan itse kuivaamiaan aterioita, emme olleet ottaa väitettä todesta. Keskustelimme tuttujen kanssa, metsästimme tiedonjyviä kirjoista ja ajauduimme Internetin syövereihin. Kysymykset kuivatun ruuan herkullisuudesta, terveellisyydestä ja jopa ruokamyrkytyksistä jylläsivät. Mietittiin, onko tämä nyt vaivan arvoista. Ekoilu, siis itse kuivatun ruuan ekologisuus ja ennen kaikkea ekonomisuus, vei kuitenkin voiton ruokakauppojen kalliista valmisruokapussivaihtoehdoista. ”Sentään tietää, mitä syö”, tuumivat Pulit. Viimein uskalsimme yrittää.

Tietenkin kävi niin, että kaikki tämä henkinen valmistautuminen ja suoranainen panikointi kuivatun ruuan suhteen osoittautui täysin tarpeettomaksi. Opimme kuivauksen ensimmäisen ja ainoan nyrkkisäännön nopeasti.

1. Kaikkea voi kuivata.

Ja vaellukselle lähdettäessä kannattaa tosiaan kuivata kaikki, mitä tulee mieleen. Kuivatessa ruoka-aineiden painosta häviää jopa 85%. Näin hyvää mahdollisuutta keventää hartiataakkaansa ei yksinkertaisesti kannata jättää käyttämättä. Useimmat päivittäiset ruokatavarat ovat kuivauksen jäljiltä entisen veroisessa kunnossa kunhan niitä malttaa vain liottaa ja keittää tarpeeksi pitkään. Vain kookosmaidon kuivaaminen oli liioittelematta täydellinen fiasko. Myöhemmin saimme tietää, että senkin voi korvata kookosmaitojauheella.

Miten kuivataan? - lyhyt opas

Usein huomaa, että kuivaukseen suositellaan käytettäväksi kuivuria. Mutta koska Pulit eivät ole vielä investoineet elintarvikekuivuriin, jonka hinta vaihtelee karkeasti 50-200€ välillä, suosittelevat he ruoka-aineiden kuivaamista uunissa. Myös saunan lauteilla tai leivinuunissa voi kuivata huoletta erilaisia ruokatarpeita, kunhan vain lämpötila säilyy jokseenkin tasaisena.

Itse prosessi on simppeli. Uuni lämmitetään 50-75°C välille riippuen siitä, kuinka monta pellillistä ruokaa laittaa kerralla sisään, kuinka kosteita kuivattavat ruokatarpeet ovat ja onko käytössä kiertoilmauuni. Eli mitä useampi pellillinen, mitä kosteampia elintarvikkeita ja mitä heikompi ilmanvaihto, sitä lämpimämpi tulee uunin olla. Kuivauslämpötilan suhteen löytyy toki poikkeuksiakin. Sienet kovettuvat korkeassa lämmössä liiaksi, joten niitä ei suositella kuivattavaksi yli 40°C. Perunoiden rakenne voi puolestaan muuttua yli 50 asteen lämpotilassa sellaiseksi, että ne eivät pehmene ruokaa valmistettaessa riittävästi. Jos uunikuivausta ei halua tapahtuvan yli 50°C lämmössä, tulee valmistautua joutilain mielin hieman pidempään odotteluun.

Ruoka-aineet levitetään ohueksi, enintään 5mm paksuksi kerrokseksi pellille leivinpaperin päälle jonka jälkeen pelti lykätään uuniin. Kerralla voi kuivata kolmekin pellillistä muonaa. Uunin ja uuniluukun väliin sujautetaan vielä esine, vaikkapa puu- tai metallilasta, joka pitää luukkua hieman raollaan. Tällöin ilma pääsee vaihtumaan, kosteus haihtumaan ja kuivaus sujuu nopeammin. Runsaan empiirisen tutkimuksen perusteella voidaan todeta, ettei puinen kauha hiilly, syty tuleen eikä täten kyseenalaista paloturvallisuutta. Kuivauksen kokonaiskestoa on vaikea arvioida, sillä kosteuden haihduttamiseen voi vierähtää jopa 16 tuntia mutta joskus vain 8 tunnin operaatio riittää halutun lopputuloksen saavuttamiseksi.

Kotiuuni lämmitetään tällä kertaa vähän yli 50°C lämpötilaan,
 jotta sulatetut pakastemaissit saataisiin kuivattua nuudelipataa
varten. Uuniluukun vartijaksi valikoitui tuiki tavallinen puukauha.

Näin esivalmistelet tyypillisimmät kuivamuonat

Mitä useampia ruoka-aineita kuivaa, sitä rikkaammilta ja rakkaammilta ruuat maistuvat erämaan keskellä. Pataruokiin soveltuvat kasvikset ja hedelmät kuten paprika tai ananas viipaloidaan pieniksi ja ohuiksi, esimerkiksi pikkusormen kynnen kokoisiksi palasiksi kun taas porkkanan kaltaiset juurekset ja naposteltavaksi tarkoitetut omenanlohkot tai vastaavat on hyvä leikata ohuen ohuiksi viipaleiksi.

Peruna tuo puolestaan hyvää vaihtelua pastaruokien keskelle ja myös sen kuivaaminen käy helposti. Potut viipaloidaan alle 5mm levyisiksi siivuiksi, keitetään suolatussa vedessä 5-10min ajan ja imeytetään liiasta keitinvedestä joko talouspaperiin tai puhtaaseen keittiöliinaan, jonka jälkeen ne ovat valmiita kuivattaviksi. Myös ananaspalat on hyvä imeyttää, sillä se säästää aikaa ja sähköä. Perunat tulee esikeittää, sillä muussa tapauksessa ne tummuvat. Muut juurekset voi latoa suoraan leivinpaperille.

Nyrkkisääntöön nro.1 vedoten myös lihaa, kanaa ja vaikka kalaa voi kuivata proteiinin lähteeksi pöperöitä mehevöittämään. Jauheliha paistetaan kypsäksi, jonka jälkeen se on hyvä huuhdella juoksevalla vedellä liiasta rasvasta. Pienet jauhetut lehmänmurut voi myös imeyttää samaan tapaan kuin perunaviipaleetkin. Hyvällä ruokahalulla erämaan kävijään on uponnut myös kaupan tuoretiskiltä bongattu grillattu kana. Valmiiksi marinoitu ja kypsennetty liha on helppo erottaa luista ja nahasta, jonka jälkeen se viipaloidaan pieniksi paloiksi ja levitetään tasaisesti uunin pellille. Tätä Pulit suosittelevat kokeiltavaksi. Broilerin rippeistä voi keittää lopuksi vielä kanaliemen. Jopa tonnikala öljyssä tai vedessä sopii kuivattavaksi. Sillä jos kalaonni pettää tai muuten vaan lihan syönti alkaa tökkiä, voi vaeltaja turvautua vaikkapa tomaattiseen tonnikalapastaan.

Kasvissyöntiin taipuvaiset vaihtanevat jauhelihan soijarouheeseen ja kanan soijapaloihin tai vaikkapa itse valmistettuun ja sitten kuivattuun seitaniin, josta saa varmasti erittäin maukkaita suikaleita eräsafkoja höystämään. Myös erilaiset pähkinät ja pavut ovat tervetullut lisä sekä karni- että herbivoreillekin. Papujen kuivauksesta ei Puleilla ole kuitenkaan toistaiseksi vielä kokemusta. Mutta ehkä jo lähitulevaisuudessa otamme chili con carnen tai chili con soijan kidneypapuineen ruokalistalle.

Hernerokkaa ja kengänpohjaa

Tältä näyttää kuivattu purkkihernari. Kulhollinen
viimeiset käyttöpäivänsä jo aikaa sitten nähneitä
maissihiutaleita. Mutta valmis soppa vie takuulla
kielen mennessään varsinkin, kun sitä ryydittää
vielä kuivatulla, tässä tapauksessa kaupan valmiiksi
paahdetulla sipulirouheella.

Papujen sijaan herneiden keventäminen ylimääräisestä painosta on tullut testattua. Tapasimme nimittäin vuoden 2011 Haltin vaelluksellamme Kilpisjärven tuntumassa kokeneemman erämuorin, joka kertoi itse valmistaneensa herkullisen hernerokan liottamalla ensin kuivattuja herneitä useita tunteja, keittämällä hernarit kokoon, sitten kuivaamalla soppaa useita tunteja kotiuunissa ja lopulta taas keittämällä jauheeksi kuivatun keiton jäännökset taas uudestaan höyryäväksi maistuvaksi keitoksi kauniilla tunturijärven rannalla, tietenkin torstaina. Siinä oli asennetta! Motivoiduimme tarinasta niin, että kuivasimme omat hernekeitot uunin pellillä, joskin suoraan Jalostajan purkista, lisäsimme kuivatun keiton sekaan vähän jauhelihaa ja sipulia, ja niin sai erään torstaipäivän pitkä ja upea vaellusetappi arvoisensa päätöksen. Älyttömän hyvää!

Ja jos vähääkään sipulista pitää, kannattaa sitä kuivata runsaasti. Pieniksi paloiksi pellille. Sipulin säväys muhennoksessa nostattaa nimittäin veden kielelle aivan huomaamatta. Myös muutama valkosipulin kynsi kannattaa pakata mukaan vaihtelua tuomaan ja erämaassa lymyilevää flunssaa taltuttamaan. Tervetullutta makua antaa myös tomaattipyree, suoraan säilykepurkista, sillä kuten olemme oppineet, voi sitäkin kuivata. Siinä missä hernekeitto ”haperoituu”, käyttäytyy tomaatti toisin. Levitettyään muutaman purkillisen pyreetä pellille ja tovin kuivailtuaan totesikin eräs ystävämme leikkisästi, että tämähän muistuttaa erehdyttävästi kengänpohjaa ja on vieläpä yhtä sitkeääkin. Mutta jokainen illallismuhennos, johon tuota ainetta eksyi, syötiin hartaasti hiljaisuudessa.

Pulit liputtavat vakaasti itse kuivatun muonan puolesta ja kannattavat siis uuniin, leivinuuniin, elintarvikekuivuriin tai vaikka saunaan tungettavaksi kaikkea sellaista syötävää, mitä mieleen juolahtaa. Sienet kuten suppilovahverot, kantarellit ja mustatorvisienet ovat omiaan elävöittämään Erä-Jorman gastronomisia kokemuksia. Kinkkusuikaleet ja keitetyt kananmunat kuivaamalla voi tunturissa vääntää vaikka pasta carbonaran. Vaellukselle soveltuvia lounasvaihtoehtoja on satoja ja ne ovat toinen toistaan maukkaampia! Siksi Pulit ovatkin päättäneet koota tähän blogiin onnistuneimmat gourmet-reseptinsä. Paljon itse kuivatun aterian maistuvuudesta kertoo se, että yksi seikkailujemme kehnoimmista pöperöistä on ollut kaupasta saatava tuttu ja turvallinen Italian pata. 

Vaellukselle valmistautuminen - Nälästä

Tuo alati väijyvä vihollinen
Vaellukselle valmistautuessa voi olla varma vain yhdestä asiasta: patikoidessa tulee nälkä! Siksi aloitammekin kirjanpitomme ruuasta, siihen liittyvistä valmisteluista ja itse safkan valmistamisesta luontoäidin helmassa. Kun muonitus pelaa, käy matkakin joutuisammin.

Ruokatarpeiden käydessä vähiin yltynyt nälän tunne tai ajatus muonavarojen säännöstelystä muuttavat tyynenkin mielen myrskyisäksi ennemmin tai myöhemmin. Tällaista käännettä ei soisi tapahtuvan. Jos siis pakatessa kannattaa minimoida vaatteiden määrä, tulee ruuan tarve arvioida mieluummin ylä- kuin alakanttiin. Toki on hyvä muistaa, että ruuallakin on painonsa. Parastahan olisi tietenkin ottaa mukaan juuri oikea määrä syötävää, mutta harva meistä on kyllin taitava arvioimaan energian tarvettaan pitkälle vaellukselle.

Koska syödään?

Pulit ovat muonittaneet päivämatkansa useimmiten lämpimällä tai kylmällä aamupalalla, kevyellä lounaalla ja tukevalla retkikeittimellä valmistetulla illallisella. Kolmen pääaterian välillä on tyypillisesti nautittu pientä purtavaa kuten näkkileipää, kuivattuja hedelmiä, suolapähkinöitä ja suklaata. Näin matkanteko rytmittyy luontevasti eikä polttoaineen loppumisesta aiheutunut äkillinen hajoamiskohtaus pääse yllättämään reissumiestä tahi -naista.

Mutta mistä tietää, milloin valita kylmä aamupala lämpimän sijaan? Onko päivän etapilla aikaa keittää edes vanhan liiton pannukahveja? What about the second breakfast? Lämpimän ruuan valmistaminen ottaa aikansa ja se kannattaa huomioida päivämatkoja suunnitellessa. Mitä pidemmäksi aikaa pysähtyy, sitä vähemmän jää aikaa kävelemiseen. Toisaalta nuotiota viritellessä tai trangialla vettä keitellessä saa samalla mukavan ja vähän pidemmän tauon, jotta voi toipua sopivasti edellisestä lähes sydämen pysäyttävän jyrkästä noususta. Mutta varsinaista yhtä ja oikeaa tapaa ruokatauon toteuttamiselle ei ole. Pulit ovatkin varsin menestyksekkäästi pysähtyneet taukopaikalle vatsan murinan, jalkojen tutinan ja viimeistään yleisen nurinan perusteella.

Pulit aloittivat Kevon vaelluksensa Kenesjärveltä 30.7.2013.
Leiriydyimme ensimmäiseksi yöksi Gaskkamuš njaggaleapmille,
paikkaan jonka nimi ei jäänyt mieleen. Rauhallisesta rantaleiristä käsin
katselimme kanjonin virtaamatonta vettä ja valmistimme verkalleen ruokaa.
 Aterian jälkeen pulahdimme vielä iltauinnille.