Tuo alati väijyvä vihollinen
Vaellukselle valmistautuessa voi olla varma vain yhdestä asiasta: patikoidessa tulee nälkä! Siksi aloitammekin kirjanpitomme ruuasta, siihen liittyvistä valmisteluista ja itse safkan valmistamisesta luontoäidin helmassa. Kun muonitus pelaa, käy matkakin joutuisammin.
Vaellukselle valmistautuessa voi olla varma vain yhdestä asiasta: patikoidessa tulee nälkä! Siksi aloitammekin kirjanpitomme ruuasta, siihen liittyvistä valmisteluista ja itse safkan valmistamisesta luontoäidin helmassa. Kun muonitus pelaa, käy matkakin joutuisammin.
Ruokatarpeiden käydessä vähiin yltynyt nälän tunne tai ajatus muonavarojen säännöstelystä muuttavat tyynenkin mielen myrskyisäksi ennemmin tai myöhemmin. Tällaista käännettä ei soisi tapahtuvan. Jos siis pakatessa kannattaa minimoida vaatteiden määrä, tulee ruuan tarve arvioida mieluummin ylä- kuin alakanttiin. Toki on hyvä muistaa, että ruuallakin on painonsa. Parastahan olisi tietenkin ottaa mukaan juuri oikea määrä syötävää, mutta harva meistä on kyllin taitava arvioimaan energian tarvettaan pitkälle vaellukselle.
Koska syödään?
Pulit ovat muonittaneet päivämatkansa useimmiten lämpimällä
tai kylmällä aamupalalla, kevyellä lounaalla ja tukevalla retkikeittimellä
valmistetulla illallisella. Kolmen pääaterian välillä on tyypillisesti nautittu
pientä purtavaa kuten näkkileipää, kuivattuja hedelmiä, suolapähkinöitä ja suklaata.
Näin matkanteko rytmittyy luontevasti eikä polttoaineen loppumisesta aiheutunut
äkillinen hajoamiskohtaus pääse yllättämään reissumiestä tahi -naista.
Mutta mistä tietää, milloin valita kylmä aamupala lämpimän
sijaan? Onko päivän etapilla aikaa keittää edes vanhan liiton pannukahveja? What about the second breakfast? Lämpimän
ruuan valmistaminen ottaa aikansa ja se kannattaa huomioida päivämatkoja
suunnitellessa. Mitä pidemmäksi aikaa pysähtyy, sitä vähemmän jää aikaa
kävelemiseen. Toisaalta nuotiota viritellessä tai trangialla vettä keitellessä
saa samalla mukavan ja vähän pidemmän tauon, jotta voi toipua sopivasti
edellisestä lähes sydämen pysäyttävän jyrkästä noususta. Mutta varsinaista yhtä
ja oikeaa tapaa ruokatauon toteuttamiselle ei ole. Pulit ovatkin varsin
menestyksekkäästi pysähtyneet taukopaikalle vatsan murinan, jalkojen tutinan ja
viimeistään yleisen nurinan perusteella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti